Operatiivisuus

Operatiivisuus tarkoittaa kykyä ja tilaa toteuttaa toiminta käytännössä. Se viittaa sekä järjestelmän tai organisaation päivittäiseen suorituskykyyn että siihen, miten valmiiksi ja toimivaksi suunnitellut prosessit voivat toteuttaa tavoitteet.

Filosofiassa ja tieteessä operatiivisuus liittyy operatiiviseen määritelmään: käsitteet määritellään niillä mittaus- tai kokeellisilla toimenpiteillä, joilla ilmiö havaitaan. Tätä näkökulmaa kutsutaan usein operatiiviseksi määritelmäksi. Se on lisännyt mittausten standardointia ja toistettavuutta, mutta saanut myös kritiikkiä siitä, että se saattaa kaventaa teoreettista merkitystä ja jättää epävarat tai abstraktit ilmiöt määrittelemättä.

Hallinnossa ja liiketoiminnassa operatiivisuus kuvaa organisaation päivittäisen toiminnan sujuvuutta, tehokkuutta ja reagointikykyä. Siihen kuuluu prosessien suunnittelu ja kehittäminen, resurssien hallinta sekä tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa. IT- ja turvallisuusalan kontekstissa operatiivisuus voi tarkoittaa järjestelmän valmiutta, luotettavuutta ja nopeaa palautumista ongelmista.

Historia ja käytäntö: Termiä on käytetty Suomessa sekä akateemisessa keskustelussa että liike-elämässä. Se liittyy läheisesti käsitteisiin kuten operatiivinen määritelmä, operatiivinen ajattelu ja toimintakyvyn mittaaminen. Suomessa sanaa saatetaan käyttää rinnakkain tai sen rinnalla sanoja kuten toiminnallinen tai toimintakykyinen, riippuen kontekstista.

Riski ja kritiikki: Operatiivisuus voi rajoittaa käsitteiden merkityksiä, jos liikaa keskitytään havaittaviin operaatioihin eikä oteta huomioon teoreettista ja ontologista taustaa. Siksi on tärkeää esittää sekä operatiiviset kriteerit että käsitteellinen konteksti.