Omistuslauseen

Omistuslause on suomen kielen lause, jolla ilmaistaan omistus tai hallinta. Yleisin muoto muodostetaan käyttämällä verbiä olla (on/ovat) yhdessä omistajan ilmaisun kanssa. Omistajan osana on tavallisesti adessiivinen muoto kuten minulla, sinulla, hänellä, meillä, teillä tai heillä, jolloin lause vastaa “minulla on X” tai “meillä on X”. Kohde, mitä omistetaan, on yleensä nominatiivissa (esim. koira, auto) ja voidaan tarkentaa luvulla tai määrällä: “Meillä on kaksi kissaa.” Negatiiviset lauseet tehdään lisäämällä ei: “Minulla ei ole koiraa.”

Toinen tapa ilmaista omistus on omistusliitteiden, kuten -ni-, -si-, -mme-, -nne-, -nsä, käyttö. Näin lauseet voivat alkaa tai sisältää omistettavan asian omistuksen ilmaisemista monimutkaisemminkin, esimerkiksi “Taloani on vanha” tai “Kirjani on pöydällä.” Tämä rakenne korostaa omistajaa ja mahdollisesti kasvattamaansa esinettä yhdistettynä kielen rytmiin. Esimerkkejä: “Taloani on iso.” “Kirjani on pöydällä.” Näissä lauseissa omistussana yhdistyy itse kohteeseen.

Omistuslauseen käyttö on yleistä arkipuheessa sekä kirjoitetussa kielessä. Se soveltuu sekä konkretian tuomiseksi että keskustelun aiheen asettamiseksi, ja sitä voidaan laajentaa lukusanoilla, adjektiiveilla sekä monikkomuodoilla. Vajavaisessa tai epävarmassa kontekstissa voidaan korvata tai täydentää ilmaisulla “omistaa” tai “omistaa olla.”