Ominaislämpökapasitanssin

Ominaislämpökapasitanssi on materiaalin ominaisuus, joka kuvaa kuinka paljon energiaa tarvitaan yhden kilogramman materiaalin lämpötilan nostamiseksi yhdellä kelvinillä eli yhdellä celsiusasteella. Sen yksikkö SI-järjestelmässä on joulea per kilogramma kelvin (J/(kg·K)). Toisin sanoen se on lämpökapasiteetin ja massan suhde.

Materiaalin ominaislämpökapasitanssi riippuu sen kemiallisesta koostumuksesta ja rakenteesta. Aineet, joilla on korkea ominaislämpökapasitanssi, vaativat enemmän energiaa lämmetäkseen ja jäähtyvät hitaammin kuin aineet, joilla on alhainen ominaislämpökapasitanssi. Esimerkiksi vesi on tunnettu korkeasta ominaislämpökapasitanssistaan, minkä vuoksi se on tehokas lämmönvaraaja. Sen ominaislämpökapasitanssi on noin 4186 J/(kg·K). Sen sijaan metallit, kuten rauta, joilla on tyypillisesti matalampi ominaislämpökapasitanssi (noin 450 J/(kg·K)), lämpenevät ja jäähtyvät nopeammin.

Ominaislämpökapasitanssia käytetään monilla fysiikan ja tekniikan aloilla, kuten lämmönsiirron laskemisessa, materiaalitutkimuksessa ja ilmastomallinnuksessa. Se auttaa ymmärtämään, miten eri materiaalit reagoivat lämpötilan muutoksiin ja kuinka tehokkaasti ne voivat varastoida tai siirtää lämpöä.