Ominaislämpökapasitanssi

Ominaislämpökapasitanssi on materiaalin ominaisuus, joka kuvaa kuinka paljon energiaa tarvitaan yhden kilogramman kyseistä ainetta lämmittämiseen yhdellä asteella Celsius tai Kelvin. Sen yksikkö SI-järjestelmässä on joulea per kilogramma per kelvin (J/(kg·K)). Toisin sanoen, se on aineen kykyä varastoida lämpöenergiaa.

Materiaalin ominaislämpökapasitanssi riippuu sen kemiallisesta koostumuksesta ja rakenteesta. Aineet, joilla on korkea ominaislämpökapasitanssi, vaativat enemmän energiaa lämmetäkseen ja jäähtyvät hitaammin. Vastaavasti aineet, joilla on matala ominaislämpökapasitanssi, lämpenevät ja jäähtyvät nopeasti. Esimerkiksi vesi on tunnettu korkeasta ominaislämpökapasitanssistaan, mikä tekee siitä tehokkaan lämmönsiirtoväliaineen. Sen sijaan metallit, kuten rauta tai kupari, ovat tyypillisesti materiaaleja, joilla on matalampi ominaislämpökapasitanssi.

Ominaislämpökapasitanssi on tärkeä käsite monilla fysiikan ja tekniikan aloilla. Sitä käytetään esimerkiksi lämmönsiirron laskennassa, materiaalitieteessä ja meteorologiassa ilmakehän ilmiöiden ymmärtämisessä. Käytännössä ominaislämpökapasitanssi selittää, miksi esimerkiksi kesällä asfaltti kuumenee nopeasti, kun taas vesi rannalla pysyy viileämpänä.