Olennaisuus

Olennaisuus (olennaisuus) on suomenkielinen käsite, joka viittaa asian olennaiseen luonteeseen tai siihen, mikä on itse asian ydin tai merkittävin piirre. Sanaa käytetään sekä kuvaamaan jonkin olemusta eli sen tärkeimpiä ominaisuuksia että sen relevanssia tai tärkeysttä tietyssä kontekstissa. Etymologisesti olennaisuus on johdettu adjektiivista olennainen eli välttämätön, ja -isuus- suffixillä muodostettu nominaali.

Filosofisessa mielessä olennaisuus liittyy käsitteisiin olennaiset ominaisuudet ja olemus. Olennaiset ominaisuudet ovat sellaisia piirteitä, jotka määrittävät olion identiteetin ja erottelevat sen muista olennoista; ilman niitä olio menettäisi olennaiseksi luonnehdintansa. Tämä konsepti eroaa sattumanvaraisista ominaisuuksista, joita oliolla saattaa olla ilman että ne vaikuttaisivat olennaisesti sen olemukseen. Keskustelu olennaisesta voi siksi koskea sekä totuutta, identiteettiä että muuttuvien olosuhteiden vaikutusta asian ymmärtämiseen.

Käytännön konteksteissa olennaisuus ilmenee esimerkiksi kysymyksissä, mikä on jonkin ilmiön tai päätöksen keskeinen osuus. Tieteessä ja humanistisessa tutkimuksessa puhutaan usein siitä, mitkä seikat ovat olennaisia ratkaisemaan ongelman tai ymmärtämään ilmiön perusteellisesti. Arkipäiväisessä kielessä olennaisuus voi tarkoittaa sitä, mikä on välttämätöntä tai merkityksellistä tietyssä tilanteessa.

Olennaisuuden käsittelyyn liittyy myös erilaisia näkemyksiä: jotkut suuntaukset korostavat olennaisuutta todellisena, objektiivisena ominaisuutena, kun taas toiset painottavat kontekstuaalista relevanssia tai kielen ja käytännön tulkinnan vaikutusta.