Oikullisuudet

Oikullisuudet ovat suomenkielinen käsite, jota käytetään kirjallisuus- ja taidekritiikassa kuvaamaan oikullisuutta—ennustamattomia, mielentilojen mukaan vaihtuvia käänteitä, sattumanvaraisia tapahtumia sekä irrationaalista käytöstä. Käsite korostaa sitä, miten todellisuus ja ihmisen toiminta voivat olla arvaamattomia ja vaihtuvia, vasten rationaalista odotusta.

Etymologia ja merkitys: termi muodostuu sanasta oikku (mielijohde, temppu) sekä abstraktin ominaisuuden ilmaisemasta suffixistä, josta muodostuu yleisnimitys “-suus/-llisuus.” Oikullisuudet viittaavat juuri näihin kaupansaatuihin, nopeisiin muutoksiin sekä tilanteiden äkillisiin vaihteluihin.

Käyttö ja konteksti: kirjallisuudessa oikullisuudet ilmenevät kerronnassa ja hahmojen käytöksessä, esimerkiksi sävyn äkillisissä muutoksissa, epäuskottavissa käänteissä tai tilannevaihteluissa, jotka haastavat lukijan odotukset. Taiteessa ne voivat ilmetä visuaalisina tai äänellisinä valinnoissa, jotka rikkovat tiukan logiikan tai konvention.

Historiallinen tausta: käsite on ollut läsnä suomalaisessa kritiikissä 1800-luvulta lähtien ja on pysynyt osana keskustelua narratiivisesta tekniikasta ja esteettisestä ilmaisusta. Nykykeskustelussa oikullisuudet voivat myös heijastaa yhteiskunnallisen ja luonnon arvaamaisuutta sekä inhimillistä epävarmuutta.

Katso myös: caprice, whimsy, oikku, oikullisuus.