Oikeuslainsäädäntöä

Oikeuslainsäädäntöä tarkoitetaan lainsäädäntöä, joka säätelee oikeuslaitoksen toimintaa, oikeudenkäyntiä sekä oikeudellista hallintoa. Se käsittää sekä substantiivisen oikeuden lait että menettelyoikeuden säännökset, jotka määrittelevät, miten rikos- ja riita-asiat sekä hallintoasiat käsitellään.

Keskeisiä lähteitä ovat perustuslaki sekä alemmat lait ja asetukset. Perustuslaki asettaa oikeusvaltion perusperiaatteet, valtiojohdon toimivallanjaon sekä perusoikeuksien suojan. Eduskunta säätelee lakeja, jotka voivat koskea rikos-, siviili- sekä hallinto-oikeuden asioita sekä niiden menettelyä. Valtioneuvosto antaa asetuksia, joiden avulla lakeja täsmennetään ja toimeenpannaan. Lisäksi EU-lainsäädäntö vaikuttaa sekä kansalliseen oikeuslainsäädäntöön että oikeuskäytäntöön Suomessa.

Oikeuslainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan itsenäisissä oikeusistuimissa, ja oikeuslaitoksen riippumattomuus sekä oikeudenmukaisen menettelyn turvaaminen ovat sen keskeisiä periaatteita. Lainsäädäntöä päivitetään jatkuvasti lainsäädäntöprosessin kautta vastaamaan yhteiskunnan muutoksia, teknologian kehitystä sekä oikeusturvan parantamisen tarpeita.

Esimerkkejä keskeisistä oikeuslainsäädännön alueista ovat perustuslaki, rikoslaki sekä rikos- ja siviili- ja hallinto-oikeuden menettelyä koskevat säädökset sekä näiden prosessuaaliset lait.