Oikeushenkilö

Oikeushenkilö (legal person) on oikeudellinen subjekti, jonka lainsäädäntö antaa itsenäisen oikeudenhaltijan aseman, erillisen omaisuuden ja velat sekä mahdollisuuden harjoittaa oikeudellista toimintaa omassa nimessään. Se ei ole sama asia kuin luonnollinen henkilö, eli ihminen; oikeushenkilö saa oikeuksia ja velvollisuuksiaan koskevat päätökset erikseen sen organisaatioiden kautta.

Oikeushenkilöön kuuluu sekä yksityisoikeudellisia että julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä. Yksityisoikeudellisia muotoja ovat esimerkiksi osakeyhtiö (Oy), osuuskunta, yhdistys ja säätiö. Julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä ovat esimerkiksi kunnat sekä valtion ja eräät julkiset laitokset tai virastot, joiden toimivalta ja oikeudellinen asema määräytyvät laissa.

Syntyminen ja oikeushenkilöllisyys: Yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt saavat oikeushenkilöllisyytensä yleensä perustamispaperien ja rekisteröinnin kautta (esimerkiksi kaupparekisteriin merkitsemisen tai vastaavien viranomaisten kautta). Julkisoikeudelliset oikeushenkilöt syntyvät laissa säädetysti. Oikeushenkilöllä on oma oikeudellinen toimivallan keino osoittaa katteensa ja velvoitteensa omassa nimessään.

Johtaminen ja edustaminen: Oikeushenkilön toimintaa ohjaa sen säännöt ja hallintoelimien päätökset (esimerkiksi hallitus, toimitusjohtaja). Oikeudellinen edustus hoidetaan nimettyjen edustajien toimesta, jotka voivat sitoa oikeushenkilön oikeudellisesti.

Vastuu ja velvoitteet: Oikeushenkilö voi omistaa omaisuutta, tehdä sopimuksia, nostaa ja käsitellä vaatimuksia sekä joutua vastuuseen velvoitteistaan. Yksittäiset jäsenet tai osakkaat ovat yleensä erillään oikeushenkilön velvoitteista, ellei poikkeuksia ole (esimerkiksi väärinkäytösten yhteydessä).

Purkautuminen ja liiketoimet: Oikeushenkilö voidaan purkaa yhdistymisen, purun tai oikeudellisen päätöksen kautta, ja varat jakautuvat tarkoituksen mukaisesti suljettaessa tai lopetettaessa toimintansa. Oikeushenkilön asema on keskeinen tekijä sopimuksissa, vastuukysymyksissä ja oikeudenkäynneissä.