Objektivisuus

Objektivisuus tarkoittaa kykyä nähdä ja kuvata asioita sellaisina kuin ne ovat, riippumatta havaitsijan henkilökohtaisista tunteista, arvoista tai ennakkoluuloista. Se on keskeinen periaate tieteessä, journalismissa, oikeudessa ja filosofiassa, ja sen tavoite on tarjota faktoihin perustuvaa, toistettavissa olevaa tietoa.

Tieteessä objektivisuus tarkoittaa, että havainnot ja tulkinnat pyritään tekemään riippumattomasti tutkijasta. Tämä saavutetaan huolellisella menetelmäkuvauksella, mittareiden validiteetin ja reliabiliteetin varmistamisella sekä tulosten avaamisella ja replikoinnilla. Tutkimuksia käsitellään vertaisarvioinnissa, ja tutkimus- ja julkaisuprosessit pyritään pitämään mahdollisimman läpinäkyvinä.

Journalismissa objektivisuus tarkoittaa tasapainoista, todentuvaa raportointia: useiden luotettavien lähteiden käyttöä, väitteiden erottamista mielipiteistä sekä lähdeviitteiden selkeää esittämistä ja faktantarkistusta. Tästä huolimatta toimittajat tekevät valintoja kertomuksen rakenteessa ja siinä, mitä tuodaan esiin, mikä heijastelee sekä eettisiä periaatteita että aikakauden odotuksia.

Filosofiassa objektivisuus on kiistanalainen: se voi tarkoittaa riippumattomuutta havaitsijasta tai intersubjektiivisesti jaetun totuuden vaatimusta. Eri koulukunnat korostavat erilaista objektiivisuuden muotoa ja miettimistä siitä, miten arvoja voidaan käsitellä tiedollisessa työssä.

Objektivisuus ei ole täydellinen tila, vaan tavoite, jonka saavuttaminen on haasteellista. Havaintoihin vaikuttavat arvot, kulttuurinen konteksti ja vallan rakenteet. Refleksivisyys, triangulaatio useista lähteistä sekä läpinäkyvä, preregistrattu tutkimus ja julkaisu auttavat lisäämään objektiivisuuden laatua.

Objektivisuus on keskeinen osa luotettavaa tiedonvälitystä ja päätöksentekoa.