Objektivarastoinnissa

Objektivarastoinnissa tiedot tallennetaan objekteina, joilla on data-osa sekä metatiedot. Jokaiselle objektille annetaan yksikäsitteinen tunniste, ja objekti sisältää sekä itse datan että siihen liittyvät metatiedot, kuten aikaleiman, koon ja käyttäjän määrittelemät attribuutit. Objekteilla on yleensä tasainen nimiavaruus, vaikka käytännössä niille voidaan rakentaa hakemiseen tarkoitetut prefikset.

Objektivarastointi perustuu hajautettuun tallennusjärjestelmään, joka jakaa objekteja useille palvelimille tai datakeskuksille. Tiedot säilytetään redundanssilla tai erasure coding -menetelmillä, mikä parantaa kestävyyttä. Järjestelmä skaalautuu suureen määrään objekteja ja suuriin tiedostoihin.

Objekteihin päästään HTTP/HTTPS-pyyntöjen kautta. Tyypillisiä toiminteja ovat PUT (tallennus), GET (haku), DELETE ja LIST. Useimmat järjestelmät tukevat S3-yhteensopivia rajapintoja sekä muita standardeja kuten OpenStack Swift, mikä helpottaa siirtämistä eri tarjoajien välillä.

Käyttökohteita ovat varmuuskopiot, arkistointi sekä media- ja datalake-ratkaisut, joissa suuria määriä epästrukturoitua dataa tallennetaan massiivisesti. Edut: skaalautuvuus, korkea käytettävyys, runsaasti metatietoja sekä kustannustehokkuus suurissa datamäärissä. Mahdollistuvat elinkaaren hallinta ja versionointi.

Haasteina ovat erilaiset konsistenssimalleihin liittyvät viiveet sekä turvallisuusvaatimukset. Turvallisuus: salaus levossa ja siirrossa sekä pääsynhallinta. Datan sijainti ja säädökset vaikuttavat arkkitehtuuriin.

Objektivarastointi on keskeinen osa nykyaikaisia pilvi- ja paikallisia tallennusratkaisuja epästrukturoidun datan hallinnassa.