OCTkuvaus

OCT-kuvaus (optinen koherenskuvaus) on ei-invasiivinen kuvantamismenetelmä, joka tuottaa korkean resoluution poikkileikkauskuvia elävistä kudoksista. Menetelmä perustuu valon interferenssiin ja koherenssiin, jolloin kudoksen kerrokset voidaan rekonstruoida kolmiulotteisesti.

Suurin osa OCT:sta käytetään time-domain OCT:in (TD-OCT) ja Fourier-domain OCT:in (FD-OCT) kautta. FD-OCTiin kuuluvat spektridomain OCT (SD-OCT) ja swept-source OCT. Fourier-domain-tekniikat mahdollistavat nopeammat skannaukset ja laajemman kuvan kattavuuden verrattuna aikadomain menetelmiin. Käytössä on erilaisia valonlähteitä, kuten SLD (superluminescent diode) -lähteet ja femtosekundalaserit.

Sovellukset: OCT on erityisen laajalti käytössä silmälääketieteessä verkkokalvon rakenteiden sekä optic nerve headin arvioinnissa. Sitä hyödynnetään glaukooman ja diabeettisen retinopatian seurannassa. OCTA (OCT-angiografia) mahdollistaa verisuonten kuvauksen ilman kontrastia. Muita käyttökohteita ovat dermatologia, hammaslääketiede, sydän- ja verisuonitutkimukset sekä teollinen kuvantaminen ja materiaalitutkimus.

Tekniset ominaisuudet: aksiaalinen resoluutio on tyypillisesti 3–10 mikrometriä, lateraalinen noin 10–20 mikrometriä, ja syvyys kudoksessa noin 1–2 millimetriä riippuen järjestelmästä. Kuvan nopeus yltää useisiin tuhansiin A-skansseihin sekunnissa erityisesti SD- ja swept-source -järjestelmissä.

Turvallisuus ja rajoitukset: OCT käyttää ei-ionisoivaa valoa, joten se on yleisesti ottaen turvallinen. Rajoituksia ovat liiketiedon vaikutukset kuvien laatuun, heijastusten vaihtelu sekä syvempien rakenteiden rajoitettu läpikuultavuus; kustannukset ja laiteparin monimutkaisuus ovat myös huomioitavia.

Historia: OCT kehitettiin alun perin 1990-luvulla (Huang ja kumppanit), ja tekniikka on sittemmin kehittynyt erityisesti spektri- ja swept-source-tekniikoiden myötä.

---