Näytteenottamisen

Näytteenottaminen on prosessi, jossa kerätään näyte suuremmasta kokonaisuudesta analysointia varten. Näytteen avulla voidaan tutkia olosuhteita, laatua, koostumusta tai vaaraa yksittäisessä kohteessa kuten vedessä, maaperässä, elintarvikkeissa, lääkevalmisteissa tai tuotantoprosessissa. Toimenpide on keskeinen osa tutkimusta, ympäristönvalvontaa sekä laadunvarmistusta, ja sen tarkoituksena on tuottaa edustava, luotettava ja keskeytyksetön kuva tutkittavasta ilmiöstä.

Suunnitelmallisuus on tärkeää: näytteenottosuunnitelma määrittelee otospaikat, määrän, aikataulun, kuljetuksen sekä tarvittavat turvatoimet. Keskeisiä periaatteita ovat edustavuus (näytteen tulisi heijastaa koko populaatiota), säilyvyys ja kuljetus (näytteitä on käsiteltävä ja säilytettävä asianmukaisesti estääkseen muutokset), sekä kontaminaation ehkäisy ja jäljitettävyys.

Toimitustavat vaihtelevat kohteen mukaan. Yleisiä ovat käsin tehtävä näytteenotto sekä automaattiset näytteenottimet. Voi olla grab-näyte (yksittäinen näyte tiettynä ajankohtana) tai composite-näyte (usean ajankohdan näytteiden yhdistämistä). Näytteet käsitellään, suojataan muuttumisilta, merkitään selkeästi ja toimitetaan laboratorioon analysia varten; säilytys- ja kuljetusolosuhteet sekä säilyvyysaika on määriteltävä.

Laatu ja jäljitettävyys turvataan dokumentoinnilla: näytteenottopäivä, paikannus, käytetyt välineet, analyysimenetelmät sekä mahdolliset kontaminaatioriskit kirjataan. Usein noudatetaan kansainvälisiä tai kansallisia standardeja sekä laadunvarmistusohjelmia, jotka ohjaavat näytteenottoa ja ketjureaktiota sen jälkeen.