Närviimpulsside

Närviimpulssi, eli neuronin sähköinen signaali, on viestintämekanismi, jonka avulla tieto kulkee solusta toiseen. Se syntyy aksonin solukalvon toimintapotentiaalin muodostuessa ja käsittää sekä sähköisen että kemiallisen viestinnän.

Lepotila solussa on yleensä noin -60…-70 millivoltin lepotila (levossa oleva lepotila), ja tämä varastoitunut sähkökunto ylläpidetään Na+/K+-pumpun sekä ionien painesuhteiden avulla. Kun hermosoluun saapuva stimulaatio ylittää kynnystason, Na+-kanavat avautuvat, Na+ virtaa solun sisään ja kalvon sisäpuoli muuttuu positiiviseksi. Tämä depolarisaatiovaihe etenee toimintapotentiaalin huippuun, jonka jälkeen Na+-kanavien inaktivaation myötä Kaliumkanavat avautuvat ja solukalvo palautuu kohti lepoelektron tilaa. Usein solu vaipuu hetkellisesti ylimääräiseen hyperpolaarisaatioon ennen kuin se palaa lepotilaan.

Tärkeä osa signaalin nopeaa etenemistä on aksonin myeliinittäminen. Myeliini suojaa aksonia ja nopeuttaa johtumista, jolloin impulssi kulkee solmujen välissä (saltatorinen johtuminen). Myeliinittömillä aksoniilla johtuminen on jatkuvaa ja huomattavasti hitaampaa. Liikettä nopeuttavat lisäksi aksonin halkaisija; suuremmat aksonit johtuvat nopeammin.

Imperatiivinen viestintä tapahtuu synapseissa. Kun toimintapotentiaali saavuttaa presynaptisen terminaalin, Ca2+-kanavat avautuvat ja synaptinen vesikkeli erittää transmitterin synapsirakoon. Vastaanottavan kalvon reseptorit voivat aiheuttaa EPSP- tai IPSP-reaktioita, jotka vaikuttavat postynapiseen soluun.

Närviimpulssit ovat välttämättömiä aisteihin, liikkeisiin, kognitiivisiin toimintoihin ja moniin tietoiseen sekä automaattisiin prosesseihin. Niiden nopea ja tarkka suoritus mahdollistaa kehon vuorovaikutuksen ympäristön kanssa.