Nopeudensäätimiä

Nopeudensäätimiä, eli nopeussäätimiä, käytetään ajoneuvoissa pitämään yllä haluttua nopeutta. Niiden perusperiaate on automaattisesti säätää moottorin tehoa, kun kuljettaja on asettanut tavoitenopeuden. Tämä tapahtuu yleensä pitämällä kaasupoljin halutussa asennossa riippumatta siitä, muuttuuko tienpinnan kaltevuus tai ilmavirta.

Yksinkertaisimmillaan nopeudensäädin koostuu nopeusmittarista ja mekanismista, joka pitää kaasuläppää auki. Nykyaikaisemmat järjestelmät ovat kuitenkin elektronisia ja käyttävät monimutkaisempia ohjausalgoritmeja. Ne voivat hyödyntää tietoa esimerkiksi auton nopeudesta, moottorin kierrosluvusta ja jopa navigointijärjestelmän tietoja tulevista nousuista tai laskuista. Kuljettaja voi yleensä aktivoida ja deaktivoida nopeudensäätimen painikkeilla ohjauspyörässä tai kojelaudassa. Tavoitenopeutta voi usein säätää ylös- tai alaspäin pienin askelin.

Toiminta perustuu siihen, että järjestelmä mittaa jatkuvasti ajoneuvon todellista nopeutta ja vertaa sitä kuljettajan asettamaan tavoitenopeuteen. Jos nopeus laskee esimerkiksi ylämäessä, järjestelmä lisää kaasua pitääkseen nopeuden vakiona. Vastaavasti alamäessä se voi jopa jarruttaa kevyesti tai vähentää moottorin antamaa tehoa. Useimmissa nykyautoissa on myös adaptiivinen vakionopeudensäädin, joka pystyy säilyttämään turvavälin edellä ajavaan ajoneuvoon säätämällä omaa nopeuttaan automaattisesti.