Nollatarkistus

Nollatarkistus on mittauslaitteiden ja -järjestelmien perustoiminto, jolla varmistetaan että laite näyttää nollan silloin kun mitattava arvo on nolla. Tarkastuksen tarkoituksena on havaita offset- tai drift-virheitä sekä mahdollisia toimintahäiriöitä ennen mittauksia tai osana kalibrointia ja laadunvarmistusta. Nollatarkistusta käytetään laajalti punnituslaitteissa, anturijärjestelmissä, laboratorioinstrumenteissa sekä teollisuusmittauksissa.

Menettely vaihtelee laitteittain, mutta yleisesti se sisältää seuraavat vaiheet: laite on päällä ja ympäristö on vakaa; mittausnolla asetetaan nollatilaan eli syöttö on poissa; luetaan näytetty arvo ja verrataan ennalta määritettyyn toleranssiin; jos arvo kuuluu toleranssiin, tulos hyväksytään. Mikäli arvo poikkeaa, suoritetaan nollauksen säätö (offsetin tai tarein säätö) tai kalibrointi valmistajan ohjeiden mukaan, ja prosessi toistetaan; lopuksi tulokset dokumentoidaan. Jos nollavirhe toistuu tai ylittää toleranssin, laite lähetetään huoltoon tai kalibroidaan.

Suhde muuhun kalibrointiin: nollatarkastus on usein osa säännöllistä kalibrointiprosessia ja laatukäytäntöjä (esim. ISO/IEC 17025). Se auttaa varmistamaan mittaustulosten luotettavuuden ja helpottaa erottamaan nollavirheen muista virhetekijöistä. Esimerkkejä sen sovelluksista ovat punnitusmittarit, lämpötila- ja paineanturit sekä muu teollisuusmittaus, jossa ilman oikeaa nollaa mittaukset voivat olla epäluotettavia.