Nikotiinivajeen

Nikotiinivajeen on nikotiiniriippuvuudesta johtuva oirekokonaisuus, joka ilmenee tupakoinnin tai muiden nikotiinintuottajien käytön vähenemisen tai lopettamisen jälkeen. Se on yleinen osa nikotiiniriippuvuuden hoitoa tai lopettamista, eikä se välttämättä tarkoita mielentilojen vakavaa sairautta.

Tyypilliset oireet vaihtelevat yksilöllisesti, mutta yleisimpiä ovat ärtyneisyys, ahdistus, levottomuus ja keskittymisvaikeudet, unihäiriöt, havaittu mieliala- alavireisyys tai masentuneisuus sekä ruokahalun lisääntyminen ja painonnousu. Oireet voivat alkaa muutaman tunnin kuluessa viimeisestä nikotiinimäärästä, saavuttaa huippunsa 24–72 tunnin aikana ja kesto voi olla kaksi–neljä viikkoa tai pidempäänkin joillakin ihmisillä.

Mekanismi perustuu pitkäaikaiseen nikotiiniriippuvuuteen, jossa nikotiinin vaikutuksesta aivojen nikotiinireseptorit aivokuorellä ja palkitsemisjärjestelmässä ovat sopeutuneet. Kun nikotiinia ei ole saatavilla, dopaminergiset ja muut välittäjäainesysteemit ovat tilapäisesti epäkunnossa, mikä johtaa mielialan ja käytöksen muutoksiin sekä fyysisiin oireisiin.

Hoito ja hallinta perustuvat sekä lääkkeellisiin että käyttäytymiseen liittyviin keinoihin. Nikotiinikorvaushoito (nielemä, laastarit, purutabletteja, inhalaattori, nenäsumute) sekä reseptilääkkeet kuten varenikliini tai bupropion voivat helpottaa vieroitusoireita. Tuki ja neuvonta, livetsekäsenss, sekä käyttäytymisen muokkaaminen voivat parantaa lopettamisen onnistumista. Riippuvuuden hoitoon kuuluu usein suunnitelmallinen vähittäinen lopettaminen tai asteittainen vähentäminen sekä keinoja selviytyä kutin jälkeen tulevista haluista ja triggereistä.

Ennen lopettamista kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa parhaiten soveltuvasta hoidosta. Nikotiinivaje on yleensä hallittavissa vaihe, eikä se tarkoita pysyviä haittoja, kun oikeat keinot ovat käytössä.