Navigointimenetelmiä

Navigointimenetelmiä ovat erilaisia tapoja määrittää sijainti ja suunnistaa paikasta toiseen. Nämä menetelmät vaihtelevat yksinkertaisista luonnonmerkkien havainnoinnista monimutkaisiin elektronisiin järjestelmiin. Historiallisesti ihmiset ovat käyttäneet aurinkoa, tähtiä ja maan muotoja apunaan suunnistuksessa. Esimerkiksi merenkulussa Pohjantähden avulla on voitu määrittää leveyspiiri. Maamerkkien tunnistaminen ja muistaminen on ollut keskeistä myös maalla liikuttaessa.

Modernimmat navigointimenetelmät perustuvat usein teknologiaan. Satelliittipohjaiset järjestelmät, kuten GPS (Global Positioning System), ovat mullistaneet navigoinnin tarjoamalla reaaliaikaista sijaintitietoa lähes kaikkialla maailmassa. GPS-vastaanotin laskee sijaintinsa mittaamalla etäisyyttä useisiin satelliitteihin. Inertiasuunnistusjärjestelmät (INS) puolestaan käyttävät kiihtyvyys- ja gyroskooppiantureita mittaamaan liikettä ja laskemaan sijainnin muutoksia lähtöpisteestä. Nämä järjestelmät eivät vaadi ulkoista signaalia, mutta niiden tarkkuus voi heikentyä ajan myötä.

Muita navigointimenetelmiä ovat esimerkiksi tutkajärjestelmät, jotka käyttävät radioaaltoja kohteiden havaitsemiseen ja etäisyyden mittaamiseen, sekä karttapohjaiset menetelmät, joissa käytetään fyysisiä tai digitaalisia karttoja ja tunnistettuja maamerkkejä. Valittu navigointimenetelmä riippuu usein käyttökohteesta, vaaditusta tarkkuudesta ja saatavilla olevasta teknologiasta.