Narratologinen

Narratologinen on suomenkielinen adjektiivi, jota käytetään kuvaamaan asioita, ilmiöitä tai lähestymistapoja, jotka liittyvät narratologian tutkimukseen. Narratologia on tarinankerronnan rakenteiden, kerrontatapojen ja vastaanoton tieteellinen tutkimus. Narratologinen tutkimus pyrkii paljastamaan, miten kertomukset rakentuvat ja miten niiden rakenteelliset tekijät vaikuttavat kuulijan, lukijan tai katsojan kokemukseen.

Keskeisiä narratologian tutkimusaiheita ovat kertojan rooli ja luotettavuus, näkökulman kautta tapahtuva fokalisointi, aikajakson ja tapahtumien järjestyksen hallinta sekä kertomuksen ja tarinan erottelu (kertomuksellisen diskurssin ja tarinan rakenteelliset tasot). Narratologinen analyysi voi tarkastella myös kertomuksen kielellisiä keinoja, rytmiä, katkelmia, toistoa ja viittauksia, sekä narratiivisten tasojen vuorovaikutusta.

Käyttöala ulottuu kirjallisuudentutkimuksesta elokuva-, teatteri- ja pelitutkimukseen sekä laajemmin media- ja kulttuurintutkimukseen. Narratologinen lähestymistapa auttaa ymmärtämään miten tarinat rakentuvat, millaisia mahdollisuuksia eri medioilla on kertomisen suhteen ja miten tarinat ohjaavat vastaanottajan tulkintaa.

Historia: narratologia sai syntyspurkauksensa 20. vuosisadan puolivälissä Ranskassa, ja siihen vaikutti ajattelijoita kuten Gérard Genette, Roland Barthes sekä Tzvetan Todorov. Suomessakin termiä narratologinen käytetään kuvaamaan sekä tutkimusmenetelmiä että tutkimuskohteita, jotka nousevat narratologian perusperiaatteista.