Nanoprecipitointi

Nanoprecipitointi on polymeeristen nanopartikkelien valmistusmenetelmä, jossa hydrofobinen polymeeri (ja usein myös lääkeainetta) liuotetaan helposti veteen sekoitettuun orgaaniseen liuottimeen. Kun liuotin diffundoituu veden ympäristöön, polymeri saostuu ja muodostaa nanopartikkeleita. Syntyvä dispergoitunut järjestelmä stabiloidaan välittömästi pinta-ainteella, useimmiten polyvinyylialkoholin (PVA) tai vastaavien stabilointiaineiden avulla. Nanopartikkeleiden koko on tyypillisesti kymmeniä nanometrejä ja voi olla noin 20–200 nm, mutta koko voi vaihdella prosessin olosuhteiden mukaan.

Prosessi etenee yleensä yhden tai kahden vaiheen menetelmänä: polymeri ja mahdollinen lääke liuotetaan vesiliukoiseen orgaaniseen liuottimeen, jota johdetaan tai sekoitetaan veteen. Liuottimen diffuusion myötä polymeeristä muodostuu nanopartikkeleita, jotka stabiloidaan nopeasti sopivalla pinta-aineella. Lopuksi liuotin poistetaan haihduttamalla tai dialysoimalla, jolloin saadaan nanopartikkelien suspensio. Käytetyt polymeerit ovat tyypillisesti hydrofobisia ja kuten PLGA, PLA tai PCL, ja stabilointiin käytetään usein PVA- tai poloxamereja.

Edut ja rajoitteet: Nanoprecipitointi on yksinkertainen ja lempeä menetelmä, joka toimii matalissa lämpötiloissa ja sopii herkille lääkeaineille sekä on sovellettavissa skaalautuvasti. Rajoitteita ovat koon ja PDIn tarkka hallinta, mahdolliset jäännösolut sekä toistettavuuden ja metalloproteiinien huomiointi. Käyttökohteita ovat lääkeainetoimitus, kohdennettu toimitus sekä kuvantaminen ja diagnostiikka.