Nanoemulsioita

Nanoemulsioita ovat pienikokoiset emulsioiden muodot, joiden pisaran koko on tyypillisesti 20–200 nanometriä. Ne voivat olla öljy-in-vesi-emulsioita (O/V) tai vesi-in-öljy-emulsioita (V/O), ja niiden muodostuksessa käytetään pinta-aktiivisia aineita sekä usein ko-surfaktantteja. Nanoemulsioiden keskeinen piirre on niiden kinetiinen stabiilisuus: ne ovat termodynaamisesti epästabiileja, mutta voivat säilyä pitkään käytössä. Toisin kuin mikroemulsioilla, nanoemulsioita ei yleensä muodostu spontaanisti vaan vaativat energiaa tai erityisiä emulsifikaatioprosesseja.

Valmistuksessa käytetään korkea-energiamenetelmiä kuten korkeapaineista homogenointia sekä ultrasonikointia, sekä matalamman energian menetelmiä kuten faasin inversion tekniikoita tai spontaanin emulsifikaation lähestymistapoja. Ainesosina käytetään öljyä ja vettä sekä pinta-aktiivisia aineita ja mahdollisia ko-surfaktantteja. Öljyn valinnalla on vaikutus liukenemiseen ja pisaroiden stabiilisuuteen; nanoemulsioiden ominaisuuksia hallitaan pisaran koon ja jakautuman sekä zeta-potentiaalin avulla.

Näillä nanoemulsioilla on useita sovelluksia: lääke- ja lääkeainetuotteet sekä topikaalisesti että suonensisäisesti, kosmetiikassa, elintarvikkeissa sekä maataloudessa. Ne voivat parantaa lipofiilisten aineiden liukenemista ja biologista hyödyntämistä, mahdollistaa nopeamman tai kontrolloidun vapautumisen sekä luoda läpikuultavia, helposti levittäytyviä valmisteita. Elintarvikkeissa ne voivat parantaa aromien ja rasvaliukoisten yhdisteiden liukenemista sekä tekstuuria.

Haasteet ja turvallisuus: nanoemulsioiden stabiilisuus voi heikentyä Ostwaldin kasvun vuoksi, ja pienet pisarat saattavat kehittyä epätasapainoisiksi koostumuksiksi. Pinta-aktiivisten aineiden toksisuus ja ihotoleranssi on otettava huomioon, erityisesti korkeammissa pitoisuuksissa. Skaalautuvuus tuotannossa, laatuvalvonta ja säädösten noudattaminen ovat keskeisiä kaupallisessa käytössä.

---