Naiskuningattaria

Naiskuningattaria on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan naispuolisia hallitsijoita, jotka ovat toimineet valtakuntansa suvereeneina johtajina. Käsite painottaa hallitsijan itsenäistä valtaa ja oikeutta johtaa valtakuntaa, toisin kuin rooli, jossa nainen on kuninkaallinen puoliso mutta ei itse hallitsija. Naiskuningattaria voivat olla sekä historialliset että nykyiset hallitsijat, joiden valtakausi perustui suoraan valtakunnan hallintaan.

Termiä käytetään yleisesti historiallisessa ja akateemisessa kontekstissa erottamaan naispuoliset hallitsijat muista kuninkaallisen perheen rooleista. Se ei aina tee eroa kuningattaren ja kuningannaisen (kuninkaallisen puolison) välillä, joten tarkka merkitys riippuu kontekstista ja historiankirjoituksesta. Usein korostetaan itsenäistä valtakunnanjohtamista, lainsäädännöllisiä oikeuksia sekä perinnöllisen vallan läsnäoloa.

Esimerkkejä naispuolisista hallitsijoista eri aikakausilta ja alueilta: Cleopatra VII (Egypti, hallitsi 51–30 BCE), Wu Zetian (Kiina, hallitsi 690–705), Isabella I of Castile (kuningatar 1474–1504), Elizabeth I (Englanti, hallitsi 1558–1603), Catherine II “Suuri” (Venäjä, 1762–1796), Viktoria (Islami Britannia, 1837–1901), Elizabeth II (Yhdistynyt kuningaskunta, 1952–2022) sekä Margrethe II (Tanska, 1972–). Näitä esimerkkejä käytetään havainnollistamaan, miten naispuoliset hallitsijat ovat muokanneet valtakuntiensa historiaa erilaisissa kulttuurisissa ja oikeudellisissa yhteyksissä.

Käytännön ja kulttuurin näkökulmassa naiskuningattaria ovat vaikuttaneet tullessaan esiin sukupuolten tasa-arvon, perimyssääntöjen ja valtakunnan periytymisjärjestelmien maje, joissa vaihtelevat käytännöt voivat tukea tai rajoittaa naishallituksen mahdollisuuksia. See also: Queen regnant, Queen consort, Female rulers.