Naarmuttamista

Naarmuttamista on toiminta, jossa naarmuja syntyy kehon kynsistä tai toisen pinnan kappaleista. Se voi koskea sekä ihmisen ihoa että esineitä ja pintoja. Sanaa käytetään sekä fyysisestä naarmuttamisesta (pinnan naarmuuntuminen) että yksilön omaa käyttäytymistä, jossa kynsillä toistuvasti raapitaan ihoa.

Ihmisessä naarmuttaminen liittyy usein kutinaan tai ihottumaan, kuten ekseemaan, psoriaasiin, kuivuuteen, hyönteisten puremiin tai allergioihin. Myös stressi, ahdistus ja tottumuksesta johtuva jatkuva raapiminen voivat laukaista tai ylläpitää käytöstä.

Eläimillä naarmuttaminen on yleistä, kun ne raapivat ihoa kutinan tai kivun vuoksi. Lemmikit voivat raapia huonekaluja tai muita pintoja, ja syitä voivat olla parasiitit, iho- tai allergiasairaudet sekä stressi. Hoito perustuu syyn hoitoon, kynsien hallintaan ja ympäristön muokkaamiseen.

Esineissä ja pinnoilla kynsien naarmuttaminen voi vahingoittaa huonekaluja, lattioita, maalauksia tai elektroniikkaa. Ehkäisykeinot ovat kynsien leikkaaminen säännöllisesti, käytännölliset suojaukset, kuten huonekalujen suojamuovit tai -verkot, sekä estävien tekniikoiden käyttöönotto.

Hoito ja ehkäisy riippuvat tilanteesta. Inhimillisten oireiden osalta tärkeintä on ihon kosteuttaminen, kutinan hallinta sekä lääkärin antamien ohjeiden noudattaminen. Eläinten kohdalla tärkeää on eläinlääkärin arvio, loisten torjunta sekä kivun tai kutinan hoito. Esineiden naarmuuntuessa korjaus tai uusiminen voi olla tarpeen.