NMDAreseptoreista

NMDA-reseptorit, N-metyyli-D-aspartaatti -reseptorit, ovat ionikanavan tyyppisiä reseptoreita, jotka sijaitsevat hermosolujen postsynaptisissa kalvoissa. Ne ovat keskeisiä glutamaattireseptorien alaluokka, ja niillä on merkittävä rooli aivojen synaptisessa plastisuudessa ja oppimisessa. NMDA-reseptorien aktivoituminen vaatii kahden ligandin, glutamaatin ja glysiinin tai D-seriinin, sitoutumista. Lisäksi reseptorin ionikanava on tukkeutunut magnesiumionilla (Mg2+), joka poistuu vasta postsynaptisen kalvon depolarisaation jälkeen. Tämä kaksoisaktivaatiomekanismi tekee NMDA-reseptoreista "koincidentti-detektoreita", jotka reagoivat vain, kun presynaptinen hermosolu aktivoituu samanaikaisesti postsynaptisen hermosolun kanssa.

Kun NMDA-reseptori aktivoituu, sen ionikanava avautuu ja sallii kalsiumionien (Ca2+) virtauksen solun sisään. Tämä kalsiumin virtaus käynnistää useita solunsisäisiä signaalireittejä, jotka voivat muokata synapsin vahvuutta. Pitkäkestoinen potentiaatio (LTP) ja pitkäkestoinen depressio (LTD), jotka ovat synaptisen plastisuuden keskeisiä mekanismeja, ovat voimakkaasti riippuvaisia NMDA-reseptorien toiminnasta. Nämä prosessit ovat välttämättömiä oppimiselle ja muistin muodostumiselle.

NMDA-reseptorien toimintahäiriöitä on yhdistetty useisiin neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin, kuten skitsofreniaan, masennukseen, Alzheimerin tautiin ja Parkinsonin tautiin. Jotkin lääkkeet, kuten ketamiini, toimivat NMDA-reseptoreiden antagonisteina ja niillä on sekä anestesiaan että mielialan muutoksiin liittyviä vaikutuksia. NMDA-reseptoreiden monimutkainen rooli tekee niistä tärkeän tutkimuskohteen hermostotieteen ja lääketieteen aloilla.