NDTmenetelmien

NDTmenetelmien, eli epätuhoavien testausmenetelmien, tarkoituksena on arvioida materiaalien, rakenteiden ja komponenttien kunto sekä löytää mahdolliset viat ja poikkeavuudet ilman, että niitä vahingoitetaan tarkastuksen aikana. Ne perustuvat erilaisiin fysikaalisiin ilmiöihin ja mahdollistavat tiedon saamisen sekä pinnan että sisäisten rakenteiden ominaisuuksista. NDT-menettelyt ovat keskeisiä turvallisuuden, laadunvarmistuksen ja elinkaaren aikaisen huollon kannalta sekä valmistus- että käytönaikaisissa tarkastuksissa.

Merkittävimpiä NDT-menettelyjä ovat visuaalinen tarkastus, nesteen läpäisyyn perustuva tarkastus, magneettinen partikkelitestaus, ultraäänitestaus, radiografinen tarkastus, pyörrevirta-testaus sekä akustisen emissio- ja infrapuna-thermografinen tarkkailu. Näillä menetelmillä voidaan havaita pintaviat, pinnan alla olevat viat sekä rakenteen geometrian muutokset ja paksuusmuutokset. Valinta riippuu käytettävissä olevasta pääsystä, materiaalista ja tarkastettavasta ominaisuudesta sekä riskinarvioinnista.

Työntekijöiden pätevyys ja menetelmien käyttö on standardoitua. Kansainvälisiä ja alueellisia standardeja ovat ISO 9712 (ja sen sovellukset) sekä paikalliset ohjeet, jotka määrittelevät koulutuksen, pätevyystasot (esim. Level 1–3) sekä dokumentaation ja kalibroinnin vaatimukset. NDT-tutkintojen suorittajat valvovat laadun ja luotettavuuden.

NDT-menettelyt ovat yleisiä monilla aloilla: ilmailu, autoteollisuus, energia-, öljy- ja kaasuteollisuus sekä rakennusalalla. Ne tarjoavat nopean ja kustannustehokkaan tavan valvoa turvallisuutta ja kuntoa, mutta niillä on rajoituksia: pääsy, materiaalin ominaisuudet, piilotetut viat voivat olla vaikeasti havaittavissa; tulkinta vaatii koulutettua henkilökuntaa ja asianmukaiset turvallisuus- ja säteilylaitteet.