Myeliinikuori

Myeliinikuori on aksonin ympärille muodostuva lipidipitoinen eriste, joka nopeuttaa hermoimpulssin johtumista. Se on keskeinen osa sekä keskushermoston (aivot ja selkäydin) että ääreishermoston toimintakykyä ja vaurioituessaan johtaa merkittäviin motorisiin ja sensorisiin puutteisiin.

Myeliini muodostuu gliaalisoluista. Keskushermostossa viestit välittyvät oligodendrogliojen prosessien avulla, jotka myeliinoisivat useita aksonin osia. Ääreishermostossa Schwann-solut myeliinoivat kunkin aksonin yksittäisiä pätkiä. Myeliini jakautuu soluväliin jakautuviin segmenteihin, joiden välillä ovat Ranvierin solmut, jotka mahdollistavat saltatorisen johtumisen.

Myeliinissä on runsaita lipidejä sekä proteiineja, kuten myeliiniproteiiniä (MBP) ja proteolipidiproteiinia (PLP). Tämä koostumus antaa eristeelle sekä rakenteen että toiminnan mahdollistaman sähköisen ominaisuuden. Myeliiniin liittyy myös solukalvojen erityinen järjestys, joka estää ionikanavien epätoivottua avautumista ja nopeuttaa johtolämpötilan vaihtelua.

Toiminta ja kehitys: Myelinisaatio alkaa myöhäissyntyneisyydessä ja etenee aivojen eri alueilla, jatkuen varhaislapsuudessa ja nuoruudessa. Se parantaa johtumisnopeutta ja vähentää aktiivisen kationivirrän tarvetta pulssin aikana, mikä säästää energiaa. Demyelinoituminen, kuten MS-taudissa tai Guillain–Barrén syndroomassa, hidastaa johtumista ja aiheuttaa neuromotorisia ja sensorisia oireita.

Tutkimuksessa ja kliinisessä diagnostiikassa MRI ja elektrofysiologiset tutkimukset ovat keskeisiä keinoja myeliinin tilan arvioimisessa. Remyelinaatio on keskeinen hoitovalmiste tulevaisuuden terapiakehityksessä erityisesti keskushermoston vaurioissa.