Murskauksen

Murskauksen (genetiivissä murskauksen) käsite viittaa mekaaniseen prosessiin, jossa kiinteä materiaali murskataan pienemmiksi kappaleiksi puristusvoiman avulla. Sanaa käytetään sekä teoreettisessa että käytännön kontekstissa kuvaamaan erilaisten aineksien valmisteluun johtavaa toimintaa, jossa suuret kappaleet pienenevät ennen seuraavaa käsittelyä.

Teollisuudessa murskaus on ensisijainen vaihe materialin jalostusketjussa, osa niin sanottua murskaus- ja hienontamisprosessia (comminution). Eri tyyppejä murskaimia käytetään riippuen halutusta lopullisesta raekokoa, materiaalin ominaisuuksista sekä kapasiteetista. Yleisimmät laitteet ovat leukamurskain, kartiomurskain ja iskumurskain sekä erilaiset pyörivät murskainratkaisut. Murskaus voidaan järjestää yksittäisellä koneella tai usean koneen sarjana, jossa karkeammasta raaka-aineesta siirrytään yhä hienompaan loppukiekkoon ennen jauhaa tai erottelua.

Keskeisiä käsittelykriteerejä ovat syöttökoon, puristusvoima ja puristusvaiheen muutokset sekä materiaalin puristuksesta aiheutuva energian kulutus. Tavoitteena on saavuttaa haluttu raekoko ja jakauma mahdollisimman energiatehokkaasti sekä estää liian suurta hiukkasjakoa tai kulumisesta johtuvia häviöitä.

Murskausta sovelletaan laajasti mm. kaivos-, louhinta-, rakennusmateriaalien ja kierrätyksen aloilla. Se toimii usein yhdessä seuraavien prosessien, kuten jauhatuksen ja aineosien erottelun, kanssa, muodostaen monimutkaisen tuotantolinjan, joka tuottaa haluttuja tuotemateriaaleja ja valmisteita.

Turvallisuus- ja ympäristötekijät ovat keskeisiä: pöly, melu ja tärinä vaativat asianmukaisia suojavarusteita, pölynhallintaa ja kunnossapitoa. Energiatehokkuus sekä laitteiston kestävyys ovat olennaisia taloudellisia tekijöitä murskauksen suunnittelussa ja operoinnissa.