Muotokieltä

Muotokieltä on kielitieteessä käytetty termi, jolla viitataan kielen sille puolelle, joka korostaa formaalia rakennetta: morfologiaa ja syntaksia sekä sitä, miten merkitys välitetään muotojen kautta. Käsite ei ole vakiintunut yhdeksi luokitteluksi, vaan sitä esiintyy pääasiassa vertailevissa ja opettavaisissa keskusteluissa muodon tutkimisen yhteydessä.

Muotokielen painopiste on kielten taivutusjärjestelmissä, sananmuodostuksessa ja lauseen rakenteessa, ei niinkään semanttisessa sisällössä. Siinä kiinnitetään huomiota morfeemien sekä rakenteiden rooliin: esimerkiksi suomalainen taivutusjärjestelmä, jossa sijamuodot ja verbeihin liittyvät taivutukset koodavat suhde- ja aikakerroksia sekä sananmuodostuksen keinot.

Käytännössä muotokieltä voidaan käyttää kuvaamaan lähestymistapaa, jossa kielen tutkimuksessa asetetaan etusijalle muodonmuutosten järjestelmällinen kuvaus, vertailu ja historiallisen kehityksen ymmärtäminen. Se voi auttaa erottamaan kielelliset ilmaisut niiden syntaktisen aseman ja semanttisen sisällön mukaan sekä havainnollistamaan, miten kieli ilmaisee suhteita ja aikaa.

Aihe liittyy siten morfologiaan, syntaksiin sekä morfosyntaksiin, ja sitä tarkastellaan sekä äidinkielen että vieraiden kielten oppimisen kontekstissa. Lisätietoa: morfologia, syntaksi sekä morfosyntaksia ja agglutinatiivisia kieliä.

---