Muistityypistä

Muistityypistä on yleinen termi tietotekniikassa, jolla viitataan muistivarastojen luokitukseen sen mukaan, miten data säilytetään ja miten nopeasti sitä voidaan käyttää. Muisti voidaan jaotella volatiiliin ja ei-volatiiliin sekä ensisijaiseen (päämuisti) että toissijaiseen/täydentävään muistivarastoon. Luokkien tarkat rajat vaihtelevat käyttötarkoitusten mukaan, mutta perusperiaate pysyy: jokaisella muistityypillä on osaamiskynnys, nopeus, kapasiteetti ja hinta.

Päämuisti koostuu nopeista muisteista, jotka ovat suoraan CPU:n käytössä. Se jaetaan volatiiliin ja ei-volatiiliin. Volatiilit muistityypit, kuten DRAM (dynamic RAM) ja SRAM (static RAM), ovat nopeita, mutta niiden sisältö häviää virran katketessa. SRAM on nopeampi ja kalliimpi, ja sitä käytetään yleisimmin välimuistissa (L1/L2/L3). DRAM on edullisempi ja tiheämpi, mutta vaatii säännöllistä päivitystä. Ei-volatiilit muistityypit, kuten ROM (read-only memory) ja Flash-muisti, säilyttävät sisällön sähkökatkosta huolimatta ja soveltuvat esimerkiksi ohjelmistoille ja pysyvälle tallennukselle.

Toissijainen/pysyvä muistivarasto sisältää tallennusmuistit, jotka tarjoavat suuria tilankäyttömahdollisuuksia alhaisella hinnalla, mutta ovat hitaampia kuin päämuisti. Esimerkkejä ovat kiintolevyt (HDD), SSD-levyt sekä optiset ja magneto-optiset tallennusmedioiden. Nykyään kehittyvät myös erikoismuistit, kuten flash-pohjaiset ja muistiperustaiset -tyypit (esimerkiksi NAND- ja NOR-Flash) sekä uudemmat muistiluokat, jotka pyrkivät yhdistämään nopeuden ja pysyvyyden.

Muistien hierarkiassa muistia jaetaan nopeasti saatavissa olevaan rekisteri- ja välimuistitasojen kautta siirryttäessä hitaamman päämuistin ja lopulta pysyvän tallennuksen suuntaan. Tämä rakenne vaikuttaa tietojenkäsittelyn kokonaistehokkuuteen ja järjestelmän suorituskykyyn. Muistityypit kehittyvät jatkuvasti lisäten sekä nopeutta että kapasiteettia samalla kun kustannukset pyritään pitämään kurissa.