Monogeneettinen

Monogeneettinen viittaa biologiseen käsitteeseen, joka liittyy yksilöiden sukupuuttoon tai sukupuuttoon johtaneeseen kehitykseen ilman, että niistä kehittyy uusia lajeja. Termi tulee kreikan sanoista *mono* (yksi) ja *genea* (sukupolvi), ja se kuvaa tilannetta, jossa laji tai sukupuuttoon kuollut ryhmä ei jätä jälkeläisiä, jotka kehittyisivät uusiksi lajeiksi. Tämä poikkeaa polygeneettisestä kehityksestä, jossa sukupuuttoon kuolleet lajit voivat vaikuttaa uusien lajien syntyyn.

Monogeneettinen sukupuutto on yleinen ilmiö evoluutioprosessissa. Esimerkiksi dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon ilman, että niistä kehittyi uusia lajeja, jotka voisivat jatkaa niiden ekologista roolia. Tällöin ekosysteemit menettävät merkittävän osan lajistoaan, ja niiden tasapaino voi muuttua dramaattisesti.

Monogeneettinen sukupuutto voi johtua monista tekijöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, luonnonkatastrofeista, sairauksista tai ihmisen toiminnasta. Esimerkiksi monia mereneläviä, kuten koralleja ja simpukoita, uhkaa monogeneettinen sukupuutto, koska niiden elinympäristöt häiriintyvät ihmisen toiminnan seurauksena.

Tutkijat tutkivat monogeneettistä sukupuuttoa ymmärtääkseen paremmin lajien sopeutumiskykyä ja ekosysteemien kestävyyttä. Tieto tästä ilmiöstä on tärkeää myös lajien suojelun kannalta, sillä se auttaa arvioimaan, mitkä lajit ovat erityisen haavoittuvaisia sukupuuttoon. Monogeneettinen sukupuutto korostaa myös sitä, että lajien häviäminen voi olla pysyvää ja palautumatonta.