evoluutioprosessissa

Evoluutioprosessi kuvaa populaatioiden perimän koostumuksen muutosten kumulatiivista kehitystä ajan kuluessa. Väestöissä esiintyvä perinnöllinen variation antaa mahdollisuuden sopeutua ympäristöön, eriytyä ryhminä ja lopulta muodostaa uusia lajeja.

Evoluutiota selittävät useat mekanismit. Mutaatiot tuottavat uusia alleeleja; luonnonvalinta suosii ympäristöön sopivia ominaisuuksia; geenivirta siirtää alleeleja populaatioiden välillä; geneettinen drift muuttaa alleelien yleisyyksiä sattumanvaraisesti, erityisesti pienissä populaatioissa; rekombinaatio ja sukupuolinen lisääntyminen yhdistävät alleeleja uusia konfiguraatioita varten.

Fossiililöydöt osoittavat aikajanan jatkuvuutta ja lajiutumista. Homologiset ja vestigiaaliset rakenteet tukevat yhteistä esi-isää, ja molekulaariset tiedot, kuten DNA-sekvenssit, paljastavat sukulaisuussuhteita sekä eriytymistä. Näiden aineistojen perusteella voidaan rekonstruoida evoluutiopolkuja ja historiaa.

Evoluutio ilmenee mikroevoluutiona ja makroevoluutioina. Mikroevoluutio tarkoittaa alleelien ja fenotyyppien muutoksia pienemmissä mittakaavoissa; makroevoluutio kattaa suurempia ajanjaksoja, jolloin tapahtuu lajiutumista ja uusien lajien syntyä. Lajin kehitykseen vaikuttavat isolaatio, ympäristön paineet sekä elinympäristöjen muutokset.

Nykyihmisen toiminta voi vaikuttaa evoluutioon nopeasti: ympäristöjen muuttuminen, valintapaineiden muutokset ja populaatioiden koon vaihtelut ovat esimerkkejä antropogeenisesta evoluutiosta.