Monivahvistus

Monivahvistus, kansainvälisesti multifactor authentication (MFA), on todentamisprosessi, jossa käyttäjän on esitettävä vähintään kaksi eri todentamisfaktoria päästäkseen palveluun tai järjestelmään. Faktori voidaan luokitella kolmeen päätyyppiin: jotain mitä käyttäjä tietää (salasana tai PIN), jotain mitä käyttäjä omistaa (älypuhelin, turvallinen avain, token), sekä jotain mitä käyttäjä on tai tekee (biometria kuten sormenjälki tai kasvontunnistus).

Toteutustapoja on monia. Yleisimmät ovat kaksivahvistus (2FA) ja laajempi MFA, jossa vaaditaan useampi kuin yksi faktori. Tavallisia ratkaisuja ovat sovelluspohjaiset koodit (authenticator-sovellukset), push-vahvistukset, fyysiset turva-avaimet sekä tekstiviestikoodit. Viime vuosina korostuvat biometrinen tunnistus ja phishingiltä resistentit ratkaisut kuten FIDO2/WebAuthn -avaimet. SMS-koodit ovat yleisiä, mutta niihin liittyy suurempi riski SIM-swappausten ja toteutuksen haavoittuvuuksien vuoksi.

Monivahvistus parantaa tilien turvallisuutta huomattavasti verrattuna pelkkään salasanavarmistukseen, koska hyökkääjän täytyy päästä useampaan erilliseen todentamisvälineeseen. Se voi kuitenkin aiheuttaa käyttökokemuksen haasteita, lisäkustannuksia ja teknisiä haasteita, kuten integraation monimutkaisuus sekä laitteistoriippuvuus. Käytännössä suositellaan laaja-alaista MFA-tukea sekä riskiperusteista (adaptive) MFAa, jossa vaatimustaso vaihtelee tilanteen mukaan.

Kehityssuunta on kohti standardeja kuten FIDO2 ja WebAuthn, jotka mahdollistavat phishing-resistenttejä avaimia ja passkeys-tyyppisiä ratkaisuja. Monet palvelut tarjoavat MFA:n sekä kuluttajille että yritysmiljöihin, ja monivahvistuksen käyttöönotto on yleistynyt osana tietoturva- ja tietosuoja­toimenpiteitä.