Monielinvaurioiden

Monielinvauriot ovat lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan useiden ääreishermojen tai niiden aksonien vaurioitumista. Ilmiö voi esiintyä diffuuttina polyneuropatian muotona tai monimuotoisena, monen eri hermon yksittäisiä vaurioita sisältävänä kuviona (monielinvaurioihin liittyvä mononeuritis multiplex -tyyppinen esiintyminen). Tällainen vaurio voi aiheuttaa sensorisia, motorisia ja autonomisia oireita, ja oirekuva riippuu vaurioiden levinneisyydestä sekä hermosäikeiden tyypistä.

Syyt vaihtelevat ja voivat olla akuutteja tai pitkäaikaisia. Yleisimpiä ovat diabeettinen polyneuropatia, alkoholin käytöstä johtuva neuropatia sekä vitamiinipuutos (esimerkiksi B12). Muita tavallisia syitä ovat toksiset aineet ja lääkkeet, autoimmuunisairaudet, infektiot sekä perinnölliset neuropatiat. Monielinvaurio voi syntyä myös akuutisti, kuten Guillain–Barré -synrooma, tai kroonisesti, kuten monien autoimmuunien polyneuropatioiden kautta.

Oireet riippuvat vaurioiden tyypistä ja jakaumasta. Typillistä on distalinen, symmetrinen tunto- ja motorinen häiriö: pistely, polttava tuntemus jaloissa ja käsissä, heikkous ja reflexivaihtelut. Autonomiset oireet voivat ilmetä verenpaineen vaihteluina, ruoansulatuskanavan motiliteetin muutoksina sekä virtsanerityksen tai suoliston hallinnan häiriöinä. Diagnosointi perustuu potilastiedon, neurologisen tutkimuksen ja sähköisestä ei-invasiivisesta tutkimuksesta saataviin NCS/EMG-tuloksiin sekä tarvittaviin verenkiertoa, vitamiineja ja autoimmuunia selvittäviin laboratoriokokeisiin. Harvoin käytetään kudos- tai kuvantamistutkimuksia syyn rajaamiseksi.

Hoito tähtää ensisijaisesti vaurion aiheuttaneen syyn hoitoon, oireiden hallintaan sekä kuntoutukseen. Verifioitujen etiologien osalta hoito voi sisältää sähköistä stimulaatiota, immunoterapiaa (esim. IVIG tai plasmapereesi Guillain–Barré -tyyppisissä tapauksissa), ravitsemuksellista korvaushoitoa sekä glukoosin ja riskitekijöiden kontrollointia. Fysio- ja toimintaterapialla tähdätään liike- ja tasapainokyvyn palautumiseen sekä arjen toimintakyvyn tukemiseen. Ennuste vaihtelee suuresti etiologian ja hoitomyönteisyyden mukaan. Monien sairauksien kohdalla pysyvät tai lievät oireet voivat vaatia pitkäaikaista hoitoa.