tasapainokyvyn

Tasapainokyky (tasapainon kyky) tarkoittaa kehon kykyä ylläpitää massakeskipisteen ja tukialustan välistä suhdetta vakaana sekä ohjata asentoa ja liikkeitä eri tehtävissä. Se kattaa sekä staattisen tasapainon levossa että dynaamisen tasapainon liikkeessä, kuten kävellessä, kiihdyttäessä tai suunnanvaihdossa. Tasapainokyky muodostuu kehon eri järjestelmien yhteistoiminnasta: visuaalinen, vestibulaarinen ja somatosensorinen informaatio arvioivat asentoa ja liikerataa, jonka päällä aivojen ja selkäytimeen kuuluvien motoristen ohjelmien kautta tapahtuu kehonhallinta ja liikkeiden säätö.

Taustalla on monimutkainen sensorisen tiedon integrointi sekä motorinen kontrolli. Proprioseptiivinen palaute sekä lihasvoima, lihastason koordinaatio ja keskushermoston säätely vaikuttavat kykyyn ylläpitää tasapainoa sekä reagoida yllätyksiin ja pintojen epätasaisuuksiin. Tuki- ja stabiliteettihäiriöt voivat heikentää tasapainoa erityisesti iän myötä, sairauksien tai loukkaantumisten jälkeen.

Arviointi perustuu kliinisiin ja instrumentoituihin mittauksiin. Esimerkkejä kliinisistä testeistä ovat Rombergin testi, tandem-seisonta ja yksijalkainen seisonna sekä standardoidut mittarit kuten Berg Balance Scale ja Timed Up and Go -testi. Laboratorio-olosuhteissa voidaan mitata keskipisteen siirtymiä footprints- tai force-plate -laitteilla.

Harjoittelu on tehokasta tasapainokyvyn parantamisessa. Tasapainon ja proprioception harjoittelu, yksijalka-, dynaamiset ja perturbation-harjoitteet sekä dual-task -tilanteet voidaan yhdistää vahvistus- ja liikkuvuusharjoitteluun. Tämä kokonaisuus tukee päivittäisiä toimintoja sekä urheilusuorituksia ja vähentää kaatumisen riskiä.