Modulointisignaali

Modulointisignaali on signaali, jota käytetään modulaatiossa muokkaamaan kantosignaalia siten, että tieto voidaan siirtää tiedonsiirtojärjestelmissä. Se voi olla analoginen äänisignaali tai digitaalinen bittivirta, ja se sisältää informaation, jonka halutaan välittää. Modulointisignaali ei ole itse jatkuvasti toistuvaa – se on informaation kantaja, jonka avulla kantosignaalia voidaan muokata.

Modulointi muokkaa kantosignaalin ominaisuuksia seuraavasti: amplitudia, taajuutta tai vaihetta. Näin tieto voidaan siirtää eri tavoin ja eri järjestelmissä. Perusmenetelmät ovat amplitudi-, taajuus- ja vaihemodulaatio, joilla saavutetaan erilaisia sivukaistanleveyksiä ja häiriönsietokykyä.

Esimerkkejä modulaatiomuodoista ovat analogiset amplitudi- (AM), taajuus- (FM) ja vaihemodulaatio (PM). Digitaalisissa järjestelmissä käytetään muun muassa QAM (neliömodulaatio), PSK (vaihemuokkaus) ja FSK (taajuusmodulaatio), sekä näiden johdannaisia kuten 16-QAM tai 64-QAM. Modulaation tarkka muoto riippuu järjestelmän vaatimuksista, kuten kaistanleveydestä, virrankulutuksesta ja kohinansietokyvystä.

Käytännössä modulointisignaali määrittää, miten tieto koodataan ja siirretään. Vastaanottimessa signaali demoduloidaan, jolloin modulointisignaalin sisältämä informaatio palautetaan takaisin alkuperäiseksi signaaliksi. Modulointisignaali vaikuttaa lähetyksen teknisiin ominaisuuksiin sekä järjestelmän suorituskykyyn häiriöissä ja häviöissä. Modulaation valinta heijastaa sovelluksen vaatimuksia radioliikenteessä, televisiossa ja langattomissa tietoverkoissa.