Modulaattoritaajuus

Modulaattoritaajuus tarkoittaa modulaattorin ohjaussignaalin taajuutta. Modulaatio siirtää tämän signaalin kantaa, jolloin kantaa muutetaan amplitudin, vaiheen tai taajuuden mukaan. Käytännössä modulaattoritaajuus viittaa informaation taajuuskomponenttien yleiseen taajuusalueeseen, jota modulaatio hyödyntää. Se kuvaa signaalin sisältämän tiedon nopeutta ja monimuotoisuutta.

Esimerkiksi amplitudimodulaatiossa (AM) modulaattorin taajuudet määräävät taajuusjakauman sivubändien sijainnia. Kantaja on f_c ja modulaattorin taajuudet esiintyvät tietyn rajan sisällä, jolloin sivubändit sijaitsevat muodossa f_c ± f_m. Mitä suurempi modulaattoritaajuus (eli suurempi f_m), sitä laajempi kaistanleveys tarvitaan. Yleisiä esimerkkejä ovat äänitiedon ja teletoiminnan käyttämä baseband, jonka taajuusalue vaikuttaa modulaation vaatiman kaistanleveyden pituuteen.

Taajuusmodulaatiossa (FM) modulaattoritaajuus vaikuttaa sekä taajuuspoikkeamaan että käytettävän kaistanleveyden arvioon. Carsonin sääntö B ≈ 2(Δf + f_m,max) osoittaa, että suuremman maksimaalisen modulaattoritaajuuden tai suuremman poikkeaman yhdistelmä kasvattaa tarvittavaa kaistanleveyttä. Tämä tekee modulaattoritaajuudesta keskeisen parametriin radioliikenteessä ja kaistanleveyden hallinnassa.

Digitaalisessa modulaatiossa modulaattoritaajuus liittyy usein signaalin symbolinopeuteen tai basebandin sisältöön, jolloin se vaikuttaa kaistanleveydelle ja virhetoistensa stabiliteettiin.

Käytännössä modulaattoritaajuus valitaan siten, että järjestelmä täyttää käytettävän kanavan kaistanleveysvaatimukset ja minimoi häiriöt sekä yhteensopivuuden vastaanottimen kanssa.