Mittayksikkeitä

Mittayksikkeitä ovat standardoidut yksiköt, joita käytetään erilaisten suureiden mittaamiseen. Niiden tarkoituksena on varmistaa mittausten vertailukelpoisuus sekä mahdollistaa tulosten yhteensopivuus eri mittausmenetelmien ja sovellusten välillä.

Nykyisin yleisin järjestelmä on SI-järjestelmä (International System of Units). SI perustuu seitsemään perusyksikköön: metri (pituus), kilogramma (massa), sekunti (aika), ampeeri (sähkövirta), kelvin (lämpötila), mooli (ainemäärä) ja kandela (valovoima). Näiden lisäksi on lukuisia johdettuja yksiköitä sekä etuliitteitä kuten kilo-, milli-, mikro- ja nano-, joiden avulla suuria ja pieniä arvoja voidaan ilmaista kätevästi.

Johdettuja yksiköitä syntyy, kun perusyksiköitä yhdistetään. Esimerkkejä ovat newton (voima), joule (energia), watti (teho) ja pascal (paine). Tilavuudessa käytetään yleisesti litraa (l), mikä ei ole SI-perusykkö, mutta hyväksytty käyttö SI-järjestelmässä; tilavuuden SI-johdannaisia on kuutiometri (m3). Monia muita mittayksiköitä on assistiivisesti käytössä erityisaloilla.

Eräissä konteksteissa käytetään vanhoja tai toisia järjestelmiä kuten CGS- tai imperiaalijärjestelmiä, mutta yleisin ja virallinen järjestelmä sekä tieteessä että kaupankäynnissä on SI. Suomessa mittayksiköt ja mittaukset noudattavat SI:tä; koulutuksessa ja teollisuudessa käytetään sekä perusyksiköitä että johdettuja yksiköitä.

Jäljittevyys ja standardointi: mittaustulosten on oltava jäljitettävissä kansainvälisiin standardeihin. Tämä saavutetaan kalibroinnilla, referenssimateriaalien käytöllä ja laadunvarmistuksella. Kansainvälisestä kehittämisestä vastaa BIPM, ja kansallinen standardointi hoidetaan kussakin maassa.