Mimicrytyyppejä

Mimicrytyyppejä käsittelee ilmiö, jossa eliöt jäljittelevät muiden eliöiden ulkonäköä, käytöstä tai signaaleja. Tämä jäljentäminen voi vähentää uhkia, helpottaa saalistamista tai mahdollistaa parinmuodostuksen. Mimikryä luonteenomaisesti selittävät luonnonvalinta- ja signaaliprosessit, ja eri tyypit voidaan jaotella seuraavasti.

Batesin mimikry: Tärkein perusmalli, jossa vaarattomampi laji jäljittelee vahingollisen lajin varoitusmerkkejä. Predaattorit oppivat pelkäämään mallia, jolloin sekä malli että jäljitelmä hyötyvät.

Müllerian mimikry: Useat vahingolliset lajit jakavat saman varoitusvärityksen ja äänet, mikä vahvistaa oppimista saalistajien keskuudessa ja vähentää yksittäisen lajin kustannuksia.

Mertensian mimikry: Kliinisesti harvinaisempi muoto, jossa erittäin vaarallinen laji ja huomattavasti vähemmän vaarallinen jäljitelmä muodostavat verkoston; predatorit oppivat välttämään mallin avulla, mikä hyödyttää sekä malli- että jäljitelmägeä.

Aggressiivinen mimikry: Saalistaja, loinen tai muu peto jäljittelee jokin houkuttelijayksikön, kuten saaliin, signaaliaan saada saaliin luopumaan tai alttiuttaan; tappaja voi päästä lähemmäs.

Automimikry: Intraespaalinen jäljittely, jossa lajin yksilöt lainasivat signaaleja tai ulkonäköä toisilta saman lajin yksilöiltä; voi helpottaa sopeutumista, parinvalintaa tai itsepuolustusta.

Wasmannian mimikry: Hyönteiset ja muut lajit jäljittelevät antin, hajun tai käyttäytymisen piirteitä saavuttaakseen pesä- tai suojauspaikkoja, jotka ovat muuten niille saavutamattomia.

Vavilovian mimikry: Kasvi- ja rikkakasvilajit voivat matkia viljelykasvin siemeniä tai kasvinaiheita levittäytyäkseen ihmisen toiminnan kautta; tästä on kyse jalostus- ja levittämistoiminnan sivuvaikutuksesta.

Mimicrytyypit muodostavat monipuolisen osan sopeutumisesta, ja niiden studointi valaisee luontaisen signaalin, oppimisen sekä yhteisellä tasolla syntyvän ekologisen dynamiikan.