Mikroservicearkkitehtuuri

Mikroservicearkkitehtuuri on ohjelmistosuunnittelun arkkitehtuurityyli, jossa sovellus muodostuu pienistä, itsenäisesti hallittavista palveluista. Jokainen palvelu vastaa yhtä liiketoimintafunktiota ja voidaan ottaa tuotantoon sekä skaalata erikseen. Palvelut voivat omistaa omat tietovarastonsa tai skeemansa, ja niiden välinen viestint tapahtuu kevyin protokollin, kuten RESTin, gRPC:n tai viestijonojen kautta.

Keskeisiä piirteitä ovat bounded context -alueet, itsenäinen käyttöönotto, hajautettu tietojen hallinta sekä sekä synkroninen että asynkroninen viestintä. Palvelut rekisteröityvät ja löytyvät verkon kautta, ja ne voidaan kytkeä yhteen liiketoimintaketjuiksi. Organisaatiotasolla arkkitehtuuri tukee DevOps- ja CI/CD-käytäntöjä sekä konttiteknologiaa, kuten Kubernetes-orkestrointia.

Hyödyt ovat parempi skaalautuvuus, vikaeristys ja nopeammat toimituskyvyn muutokset sekä mahdollisuus käyttää kutakin teknologiaa sille parhaiten sopivaan tehtävään. Lisäksi organisaatio voi jakaa vastuut pienempiin, itseohjautuviin tiimeihin.

Haasteita ovat hajautetun järjestelmän kompleksisuus, tiedon konsistenssin hallinta, hajautuneet transaktiot, testaus- ja observability-haasteet sekä turvallisuus- ja versiointitarpeet. Kehittäminen ja operointi vaativat uudenlaista osaamista, kuten palveluverkkojen, service meshin ja monitahoisen käsittelyn hallintaa.

Yleisiä käytäntöjä ovat API gateway, service mesh, tapahtumavetoinen arkkitehtuuri sekä domain-driven designin periaatteet. Toteutuksessa voidaan hyödyntää kontteja, konttoriippuvaista orkestrointia sekä sagat tai eventual consistency -mallit hajautetun tiedon hallinnassa.