Metisilliiniresistentti

Metisilliiniresistentti (englanniksi *methicillin-resistant*) viittaa bakteerien kykyyn vastustaa metisilliiniä ja sen kaltaisia beetalaktaamiantibiootteja. Tämän ominaisuuden omaavat bakteerit ovat yleensä vastustuskykyisiä myös muille antibiooteille, mikä tekee niistä vaikeasti hoidettavia infektioita. Metisilliiniresistenssi on erityisen merkittävä *Staphylococcus aureus* -bakteerien yhteydessä, jolloin puhutaan MRSA (*methicillin-resistant Staphylococcus aureus*) -kannasta.

Metisilliiniresistenssi syntyy bakteerien geenimuutoksista tai geenien siirtymisestä muilta bakteereilta. Yleisin vastustusmekanismi on *mecA*-geenin läsnäolo, joka koodaa uuden penisilliiniä sitovan proteiinin (PBP2a), joka korvaa bakteerin luonnollisen penisilliiniä sitovan entsyymin. Tämä estää antibiootin sitoutumisen bakteerin soluseinän synteesiprosessiin, mikä tekee bakteerista resistenttisen metisilliinille ja sen kaltaisille beetalaktaamiantibiooteille.

Metisilliiniresistenssi leviää sairaaloissa ja hoitolaitoksissa, erityisesti potilailla, joilla on ollut pitkäkestoinen antibioottihoito tai invasiivisia toimenpiteitä. Riskitekijöihin kuuluvat myös heikentynyt immuunijärjestelmä ja yhteys resistentteihin bakteereihin. MRSA-infektiot voivat aiheuttaa vaikeita sairauksia, kuten keuhkokuumeen, verenmyrkytyksen tai haavaumia, ja niiden hoito vaatii yleensä vahvempia antibiootteja, kuten glykopeptidejä tai kininoleoneja.

Tartunnan leviämisen estämiseksi on tärkeää noudattaa hygieenisiä toimenpiteitä, kuten käsien desinfiointia ja potilaiden eristämiä. Yleinen antibioottien käyttö on myös tärkeää vastustuskyvyn hillitsemiseksi.