Metafiktiivisyys

Metafiktiivisyys on kirjallisuudessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan teoksia, joissa teksti tiedostaa itsensä fiktiiviseksi. Metafiktiiviset teokset alleviivat tarinankerronnan konstruktiivista luonnetta ja voivat kommentoida lukijan roolia sekä sitä, miten tarinoita rakennetaan.

Keskeisiä piirteitä ovat muun muassa kirjoittajan intruusio (tapa, jossa tekijä kommentoi tarinaa suoraan) sekä neljän seinän rikkominen, jolloin teksti puhuu lukijalle tai kuvittelee hänen läsnäolonsa. Taka- ja etutasot voivat olla monitasoisia, ja tarina voi esiintyä useiden kertomusten kerroksissa. Lisäksi viitteellinen tai itsekritiikkinen kerronta sekä tapa, jolla tarina paljastaa kirjoittajan tekijyyden, kuuluvat metafiktion piiriin.

Historian kannalta metafiktiivisyys juontaa varhaisiin teoksiin kuten Luigi Pirandellon näytelmään Viisi hahmoa etsii tekijäänsä (1921). Modernia metafiktiota edustavat Italo Calvino’n If on a Winter’s Night a Traveler (1979) sekä John Fowlesin The French Lieutenant’s Woman (1969); vähemmän tunnettuja esimerkkejä ovat Kurt Vonnegutin Breakfast of Champions (1973) ja useat postmodernistiset kirjallisuuskokeilut.

Metafiktiivisyyden tarkoituksena on usein kyseenalaistaa todellisuuden ja fiktion välinen raja sekä haastaa lukijan oletukset tarinankerronnan muodosta. Se voi toimia sekä kokeellisen kirjoittamisen välineenä että teoreettisen keskustelun välineenä kirjallisuuden luonteesta, kirjailijuudesta ja lukijan vastuusta.