Merkityssuhde

Merkityssuhde on kielitieteen ja semiotiikan käsite, jolla kuvataan merkitysten ja merkkien välistä suhdetta sekä niiden suhteita toisiinsa. Merkityssuhteita voidaan tarkastella sekä sanaston sisäisesti että kontekstissa: miten sanojen merkitykset täydentävät toisiaan, ovatko ne vastakohtia tai sisäkkäisiä luokitteluja.

Keskeisiä merkityssuhteen lajeja ovat: synonyymi, jonka merkitykset ovat lähellä toisiaan; antonymi, jonka merkitykset ovat vastakkaisia (esimerkiksi iso ja pieni); hyponymi ja hyperonyymi, joissa hyponymi on tarkempi term ja hyperonyymi sen yläkäsitteen; meronyymi ja holonyymi, jotka kuvaavat osan-kokonaisuus-suhteita, kuten pyörä ja ajoneuvo. Polyseemian tilassa sama sana kantaa useaa merkitystä, jotka liittyvät toisiinsa (kuten pää, joka voi tarkoittaa sekä kehoa että johtoa). Homonyymi puolestaan tarkoittaa sitä, että samaa sanamuotoa käytetään erillisiin, toisistaan riippumattomiin merkityksiin.

Merkityssuhteet ovat keskeisiä muun muassa sanakirjojen laatimisessa, kääntämisessä, kieltenopetuksessa ja luonnollisen kielen käsittelyssä. Ne auttavat ymmärtämään sanan valintaa kontekstissa, erottamaan sanojen eritasoisia merkityksiä sekä analysoimaan sanojen kulttuurisia vivahteita. Merkityssuhteiden tutkimus tukee sekä kieliopillista kuvausta että sanakirjojen ja oppimateriaalien suunnittelua sekä kielten välistä käännöstä.