Membranoitujen

Membranoitujen on suomenkielinen adjektiivi, jota käytetään kuvaamaan rakenteita tai partikkeleita, jotka ovat lipidikaksoiskalvon ympäröimiä ja siten eristettyjä kalvolle. Termi kattaa sekä solujen sisäiset että ulkoiset tilat, joissa toiminta tapahtuu kalvon erottamana ympäristönsä kanssa. Membranoitujen kohteiden luokittelu auttaa ymmärtämään solujen toiminnan erityispiirteitä, kuten aineiden kuljetusta, erottelua ja signaaliviihtyä.

Eukaryoottisissa soluissa suurin osa keskeisistä organelleista on membranoituja. Näihin kuuluvat tumat, mitokondriot, kloroplastit sekä soluliman ja sen liittymättömien kalvojen muodostamat organellit kuten endoplasmic reticulum, Golgin laite ja lysosomeja. Lisäksi monet rakkulaiset rakenteet, kuten vakuolit, vesikkelit ja peroksisomit, ovat membranoituja. Membranoituneisuus mahdollistaa tilan erilaistamisen ja tarkasti säädellyn aineiden kulun sekä entsyymien paikallistamisen.

Myös virukset voivat olla membranoituja, jos niiden ympärillään on lipidinen kalvo, joka ne ovat hankkineet isäntänsolusta tai muodostaneet itsessään. Vapaasti esiintyviä ribosomeja ja proteasomeja sekä joidenkin solujen muita proteiinirakenteita kutsutaan usein ei-membranoiduiksi, vaikka ne toimivat tärkeässä roolissa solun metaboliassa.

Membranoituneisuus on olennaista evoluution kannalta: endosymbioositeorian mukaan mitokondriot ja kloroplastit ovat peräisin aikaisista bakteereista, jotka kehittivät tuhidekalvoja solun sisällä. Tämä rakenteellinen eriytyminen mahdollisti monimutkaisten solujärjestelmien kehittymisen ja tehokkaan aineiden käsittelyn.