Membraanierotusmenetelmiä

Membraanierotusmenetelmät ovat joukko tekniikoita, joissa käytetään puoliläpäiseviä kalvoja erottamaan yhdisteitä nesteestä tai kaasusta. Nämä menetelmät perustuvat siihen, että kalvo päästää lävitseen tiettyjä aineita, mutta estää toisten kulkeutumisen. EriMembraanierotusmenetelmiä ovat muun muassa käänteisosmoosi, ultrasuodatus, mikrosuodatus ja kaasunerotus.

Käänteisosmoosi on tarkin membraanierotusmenetelmä, joka poistaa vedestä lähes kaikki liuenneet aineet, mukaan lukien suolat ja mineraalit. Ultrasuodatuksessa käytetään hienojakoisempaa kalvoa, joka pystyy erottamaan suurempia molekyylejä, kuten proteiineja ja viruksia. Mikrosuodatus hyödyntää vielä karkeampaa kalvoa, joka soveltuu bakteerien ja suspendoituneiden hiukkasten poistamiseen. Kaasunerotuksessa puolestaan käytetään kalvoja erottamaan eri kaasuja toisistaan, esimerkiksi typen ja hapen erottamiseksi ilmasta.

Membraanierotusmenetelmiä käytetään laajasti monilla teollisuudenaloilla. Vedenpuhdistuksessa ne poistavat epäpuhtauksia ja valmistavat juomavettä. Elintarviketeollisuudessa niillä erotetaan aromeja, proteiineja ja muita aineita. Lääketeollisuudessa niitä käytetään lääkeaineiden valmistuksessa ja puhdistuksessa. Lisäksi membraanierotusta hyödynnetään kemian teollisuudessa ja energiantuotannossa. Menetelmien etuja ovat energiatehokkuus, ympäristöystävällisyys ja kyky toimia miedommissa olosuhteissa verrattuna moniin perinteisiin erotusmenetelmiin.