Meioosiin

Meioosi on soluja jakautumisen erikoistunut muoto, jonka tarkoituksena on puolittaa kromosomiluku ja tuottaa haploideja sukusoluja. Se tapahtuu sukusoluja muodostavissa kudoksissa eläimillä, kuten kiveksissä ja munasarjoissa, sekä kasveissa ja joissakin sienissä. Meioosin lopputuotoksena on neljä geneettisesti erilaista haploidia solua, jotka voivat osallistua fertilisaatioon.

Meioosi koostuu kahdesta peräkkäisestä jaostosta: meioosi I ja meioosi II. Ennen ensimmäistä jaostoa DNA on kopioitunut, jolloin kromosomit muodostuvat kahdesta sisarkromatidista.

Meioosi I alkaa profaasi I:ssa, jolloin homologiset kromosomit pariutuvat (synapsis) ja muodostavat tetradeja. Risteytyminen eli crossing over tapahtuu kromatideissa, mikä lisää geneettistä monimuotoisuutta. Metafaasissa I tetradit asettuvat keskitasoon, ja anafaasissa I homologiset kromosomit erkanevat ja siirtyvät vastakkaisiin solukeskuksiin, mutta sisarkromatidit pysyvät yhdessä. Telofaasi I:n ja cytokineesin jälkeen syntyy kaksi haploidia solua, joissa kromosomeissa on kaksi sisarkromatidia.

Meioosi II muistuttaa mitologista jakautumista, mutta tapahtuu kahdessa haploideissa soluissa. Profaas II:ssa kromosomit, joilla on sisarkromatidi, valmistautuvat uudelleen jakautumiseen. Metafaas II kokoonnutaan keskelle, anafaas II:lla sisarkromatidit eriytyvät ja liikkuvat vastakkaisiin soluihin. Telofaasi II:n ja cytokineesin lopuksi syntyy neljä haploidia tytärsolua, joilla on geneettisesti erilaiset kromosomikokonaisuudet.

Merkitys: Meioosi on keskeinen prosessi seksuaalisessa lisääntymisessä, se tuottaa haploideja sukusoluja ja mahdollistaa geneettisen vaihtelun populaatiossa sekä vähentää kromosomiluvun byrokraattisia virheitä sukusoluissa. Epäonnistumiset voivat johtaa ei-toivottuihin tuloksiin, kuten aneuploideihin.