Mehikasvit

Mehikasvit ovat kasveja, joilla on paksu vesivarastoa säilyttävä lehti tai varsi. Tämä sopeuma mahdollistaa selviytymisen pitkien kuivuusjaksojen aikana. Useimmat mehikasvit ovat sopeutuneet kuiviin ympäristöihin, ja niitä tavataan sekä luonnossa että koristekasveina viljelyssä.

Monilla mehikasveilla on CAM-fotosynteesi, jolloin kasvi avaa stomatat yöllä veden haihtumisen vähentämiseksi. Ne kuuluvat useisiin kasviryhmiin, kuten Crassulaceae-, Aizoaceae- sekä Aloe- ja Sedum-lajeihin, sekä Kalanchoe- ja Haworthia-lajeihin.

Kasvatus ja hoito: Runsas valaistus on suositeltavaa, ja monille lajeille hyödyllistä suora auringonvalo. Kastelu on harvaa: anna mullan kuivua pintakerroksen yläpuolelle ennen seuraavaa kastelua. Käytä vettä läpäisevää multaa, esimerkiksi kaktus- tai mehikasvimultaa. Lämpötilat ovat yleensä 15–25 °C; talvisin kastelua voidaan vähentää. Lannoitus kevät- ja kesäkaudella lievää.

Lisääntyminen tapahtuu useimmiten lehtipistokkailla, pistokkailla tai sivuversoista; joissain lajeissa myös siemenestä. Juurtuminen kestää yleensä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen riippuen lajista. Siirtäminen isompaan ruukkuun tehdään, kun kasvu vaatii enemmän tilaa.

Esimerkkejä yleisistä mehikasvilajeista ovat Echeveria, Crassula, Haworthia, Aloe, Sedum sekä Kalanchoe ja Gasteria. Mehikasveja käytetään laajalti koristekasveina asuin- ja toimistotiloissa, terraarioissa sekä roikkuvissa istutuksissa.