Matalariskiset

Matalariskiset on termi käytössä riskinarvioinnissa, joka viittaa yksilöihin, ryhmiin tai tilanteisiin, joiden todennäköisyys haitallisille tapahtumille on suhteellisesti pieni tietyssä kontekstissa. Ilmauksessa korostuu vertailu kohdeyleisön tai ohjelman normaaliriskitasoon.

Sovelluskohteet ovat moninaiset. Julkisessa terveydenhuollossa matalariskiset voivat tarkoittaa esimerkiksi ilman kroonisia sairauksia olevia nuoria aikuisia tai henkilöitä, joilla on suojautumistekijöitä, ja joiden arvioidaan todennäköisesti selviävän paremmin akuutissa tilanteessa. Työterveydessä ja työturvallisuudessa termi voi viitata pienempiin altistuksiin tai parempiin ennaltaehkäiseviin käytäntöihin liittyviin ryhmiin. Vakuutus- ja finanssialalla matalariskiset ovat asiakkaita, joilla on suotuisa riskiprofiili.

Matalariskisten määrittely perustuu käytettyihin kriteereihin ja mittareihin, jotka voivat vaihdella kontekstin mukaan. Yleensä arvioon kuuluu ikä, terveydentila, riskitekijöiden esiintyminen, aiemmat tapahtumat sekä altistuksen taso. Usein riskien luokittelu rakentuu pisteytys- tai luokitusjärjestelmille, joissa ihmiset jaetaan matala-, keskitaso- ja korkeariskisiin ryhmiin. Luokitus ei ole pysyvä, vaan voi muuttua uuden tiedon tai henkilön elämänmuutosten myötä.

Ohjaavat näkökulmat ja rajoitteet: Matalariskisyyden leimaaminen voi tehostaa resurssien kohdentamista ja seurannan suunnittelua, mutta voi myös johtaa yksilön leimaantumiseen tai liialliselle yksinkertaistamiselle. Siksi luokitus tulisi käyttää selkeiden kriteerien, säännöllisen uudelleenarvioinnin ja eettisten sekä oikeudellisten periaatteiden kanssa. Matalariskiset ovat yleisesti käytetty käsite monilla aloilla, kun pyritään parantamaan riskienhallintaa ja seurantaa.