Maksuaikaa

Maksuaikaa, eli maksuehtoa, tarkoittaa aikaa, jonka ostaja saa maksaa myyjälle laskun jälkeen. Termi kuvaa, milloin maksu katsotaan erääntyneeksi ja millä aikavälillä velka on suoritettava. Maksuaikaa sovitaan yleisesti sopimuksessa tai laskussa, ja sitä käytetään sekä yritysten välisessä kaupassa (B2B) että kulutuselektroniikassa (B2C), vaikka kuluttajansuojalainsäädäntö voi säädellä ehtojen käyttöä.

Käyttö ja muotoja: Maksuaika ilmaistaan tavallisesti päivinä, esimerkiksi netto 30 tai netto 14. Yleinen termi on net 30, mutta pituutta voidaan sopia monissa eri tapauksissa. Ehdot voivat olla kirjallisesti sovittuja tai laskuun merkittyjä, ja ne voivat sisältää myös alennustarjouksia aikaisin maksaville (esimerkiksi 2/10, netto 30).

Lainsäädäntö ja käytännöt: Euroopan unionin direktiivit, kuten 2011/7/EU, asettavat yleisen säännön, jonka mukaan maksuaika tulee yleensä olla 30 päivää, ja enintään 60 päivää, ellei sopimuksessa ole objektiivista perustetta pidemmälle ajalle. Kansallinen oikeus voi täsmentää yksityiskohtia, ja poikkeukset ovat mahdollisia, jos ne ovat kohtuullisia ja olennaisia kaupanteon perusteella.

Eräpäivä ja viivästykset: Laskulla ilmoitettu eräpäivä määrittää, milloin maksu on suoritettava. Jos eräpäivää ei ole selvästi merkitty, sovelletaan sovittuja ehtoja tai voimassa olevaa lainsäädäntöä. Myöhästyneestä maksusta voidaan periä viivästyskorkoa lain mukaan, esimerkiksi korkolain perusteella.

Käytännön huomioita: Selkeät ehdot ja kirjallinen määrittäminen vähentävät kiistojen riskiä. Maksuaikaa kannattaa käyttää harkiten kassavirran hallinnassa, ja tarjota tarvittaessa kannustimia aikaisin maksettaville.