Maisemakuvauksen

Maisemakuvauksen tarkoittaa maisemien kuvaamista tai kuvausten tuottamista erityisesti kirjallisessa ilmaisussa ja narratiivisessa kontekstissa. Se esiintyy proosassa, runoudessa sekä matkakirjallisuudessa, ja sen avulla voidaan luoda sijainti, tunnelma ja tarinan dynamiikka. Lisäksi maisemakuvauksia hyödynnetään elokuva- ja televisiotuotannoissa sekä muussa tarinankerronnassa, jossa maisema toimii sekä taustana että kertojan kokemuksen ilmentäjänä.

Sana koostuu sanoista maisema ja kuvaus, ja viittaa sekä yksityiskohtaiseen luonnonkuvaukseen että maiseman tunnelman välittämiseen. Maisemakuvauksessa voidaan tarkastella sekä objektiivista tilannetta (värit, topografia, etäisyydet) että subjektiivista kokemusta (katsomisen sävy, mieliala).

Tyylillisesti keskeisiä keinoja ovat aistinvarainen kuvaus (näkö-, kuulo-, tuoksu- ja tuntoaistimukset), ajankohdan ja sään kuvaus sekä valaistuksen vaihtelut. Kielelliset kuvat, kuvailut, kielikuvat ja paikan tarkka sekä elävä esittäminen rakentavat lukijan mielikuvaa maisemasta ja sen merkityksestä tarinassa.

Maisemakuvauksen eroaa termistä maisemakuva, joka tarkoittaa maisemaa esittävää visuaalista taidetta. Maisemakuvauksessa korostuvat tarinalliset ja tunnelmalliset ulottuvuudet sekä se, miten maisema vaikuttaa hahmoihin ja tapahtumiin.