Magneettinauhoitus

Magneettinauhoitus on digitaalisen äänitteen tallennusmenetelmä, jossa ääni tallennetaan magneettisen nauhan pinnalle. Menetelmä kehitettiin 1940-luvulla ja se oli pitkään yksi yleisimmistä äänitallennusmuodoista ennen kuin digitaalinen tallennus korvasi sen osittain.

Magneettinauha koostuu ohuesta, joustavasta materiaalista, joka on päällystetty ferromagneettisella aineella. Kun nauha liikkuu magneettisen pääkkeen läpi, äänisignaali muuttaa pääkkeen magneettikenttää, jolloin magneettinen kuvio syntyy nauhan pinnalle. Nauhan liikuttaminen pääkkeen läpi uudelleen mahdollistaa äänitteen jälleenluonnin.

Magneettinauhoitusta käytettiin laajalti radio-ohjelmien, musiikin ja puheen tallentamiseen. Nauhoja käytettiin myös videotallenteissa, kuten VHS- ja Betamax-kasetteissa. Nauhoitustekniikkaa kehitettiin jatkuvasti, parantaen äänenlaatua ja tallennuskapasiteettia.

Magneettinauhoituksen etuja olivat alhaiset kustannukset, helppokäyttöisyys ja pitkä säilyvyys, jos tallenteita säilytetään oikein. Kaupallisesti saatavilla olevat nauhat kestävät yleensä 20–50 vuotta, kun taas kotitalouksien tallenteet voivat säilyä pidempään, jos ne säilytetään kuivassa ja viileässä paikassa.

Nykyään magneettinauhoitus on enimmäkseen korvattu digitaalisilla tallennusmuodoilla, kuten CD:llä, USB-asemilla ja pilvipalveluilla. Silti se säilyy tärkeänä arkistoinnin ja vanhojen tallenteiden säilyttämisen menetelmänä. Joissakin ammattikäyttöisissä sovelluksissa, kuten äänityöpaikoilla, magneettinauhoitusta käytetään edelleen korkean äänenlaadun saavuttamiseksi.