Maanpintaalaa

Maanpinta-alaa, tai maan kuivaa pinta-alaa, kuvaa maapallon kuivaa maapinta-alaa ilman suuria vesistöjä. Tilastossa sillä tarkoitetaan maaympäristöjä, joilla voidaan harjoittaa maankäyttöä ja asutusta, ja sen rajat määritellään usein erikseen sisävesistöistä. Maanpinta-ala on siten osa kokonaispinta-alaa.

Määritelmä: Usein maanpinta-ala = kokonaispinta-ala − sisävesistöjen ala (jokia, järviä, tekoaltaita). Joillakin tilastoilla rannikkoalueiden vesi rajataan eri tavoin, mikä voi aiheuttaa pieniä eroja maiden lukuarvoissa. Tilastojen vertailussa on tärkeää ymmärtää käytettyä määritelmää.

Mittaukset ja yksiköt: Maanpinta-alaa mitataan neliökilometreinä (km²), hehtaareina (ha) tai neliömailleina. Maantieteelliset tilastot perustuvat kartta- ja satelliittiaineistoihin sekä kansainvälisiin standardeihin, kuten YK:n tai Maailmanpankin tilastoihin.

Käyttö: Maanpinta-alaa käytetään yleisesti väestötiheyden laskennassa, maankäytön suunnittelussa, luonnonvarojen hallinnassa sekä ympäristö- ja ilmastotutkimuksissa. Se antaa vertailukelpoisen kehyksen maiden ja alueiden koon arvioimisessa.

Esimerkkejä: Suomen maanpinta-ala on noin 303 000 km², kun taas kokonaispinta-ala on noin 338 000 km², mikä sisältää sisävedet. Eri maiden luvut vaihtelevat vesistöjen osuuksien mukaan.